6.6.2011

1. Tervetuloa, Alex





Alex Austen katsoi uutta asuintonttiaan osittain haikein mielin. Hän oli tunnetusta, varakkaasta ja maineikkaasta suvusta ja oli ottanut huiman riskin päättäessään aloittaa täysin puhtaalta pöydältä. Hän ei huolinut mukaansa kuin muutaman tuhat simoleonia ja suuren tontin, joka vielä tällä hetkellä ammotti tyhjyyttään. Alex kuitenkin tiesi, että jonain päivänä tontille kohoaisi upea kartano - upeampi kuin kukaan olisi odottanut.


Kaikkien muiden tapaan Alex joutui sinnittelemään alkuaikansa uudella paikkakunnalla varsin mitättömässä asunnossa. Hänen itsetuntonsa koki kovan kolauksen, kun ensimmäinen nainen käveli hänen talonsa ohi. Nainen nauoi, kaivoi puhelimensa taskustaan ja toi noin kymmenen ystäväänsä Alexin postilaatikolle kikatamaan ja osoittelemaan tyhjyyttään ammottavaa tonttia. Ensin Alex otti tapahtuman huumorilla ja nauroi naisten mukana, mutta naisväen naurettua asunnonpoikaselle noin tunnin hänen mittansa alkoi hiljalleen täyttyä.


Naisten lähdettyä Alex uskaltautui esiin uunin takaa ja alkoi etsiä pienestä jääkaapista jotakin syötäväksi kelpaavaa. Yksi kananmuna? Ei. Kaksi kuivaa keksiä? Ei. Jääkaapin mukana tullut jääpalanäyte? Ei. Vihdoin hän onnistui kaivamaan kaapin kätköistä muutaman vihanneksen ja alkoi pilkkoa niitä lisäten välillä tilkan öljyä sekaan.

Postinkantaja ilmestyi paikalle vanhalla, äänekkäällä pyörällään ja heitti Alexin postilaatikon viereen sanomalehden. Tämän lähdettyä Alex sieppasi lehden maasta ja alkoi lukea uuden paikkakuntansa ajankohtaisia uutisia. Yöt viilenemässä. Laukkaavat Laamat voittivat Idän Ihmeet 5-2. Ruoka kallistuu 2 prosenttia. Kirjakauppa tarjoaa 20 euron alennuksen yhdestä kirjasta. Oliko Twinbrook todella näin tapahtumaköyhä paikka?


Kun Alex näki hieman omituisiin vaatteisiin pukeutuneen naisen kävelevän kohti, hän tiputti lehtensä ja rykäisi kerran. Nainen ei kiinnittänyt Alexin varovaisiin eleisiin mitään huomiota.


Hetken kuluttua tuntematon nainen kaivoi kameran laukustaan ja alkoi ottaa Alexista valokuvia. Alex hämmentyi totaalisesti - miksi paparazzit piirittivät häntä heti ensimmäisenä päivänä, kun hän ei ollut vielä edes vilkaissut yhteenkään kaupungin asukkaaseen päin?
"Anteeksi, saisinko tiedustella mihin tarkoitukseen kuvat ovat päätymässä?" Alex kysyi koittaen pitää äänensä tyynenä ja asiallisena.


"Hei, olen toimittaja Minna Puusti. On todellinen ilo tavata teidät, teitä on odotettu! Kaikki tuntevat Austeneiden kunnioitetun nimen ja en voi uskoa, että olet todella yksi heistä! Ajatella, aito Austen Twinbrookissa. Et uskokaan kuinka moni on yrittänyt huijata olevansa Austen." paparazzi sanoi innokkaalla äänellä ja kätteli Alexia ystävällisesti.
"Mukava kuulla, että sukunimeni on... tunnettu. Kaupunki vaikuttaa mahtavalta!" Alex valehteli sujuvasti ja koitti vääntää kasvoilleen kaikista uskottavimman katso-minua-olen-ystävällinen-hymynsä.

Toimittaja ei viihtynyt kauaa ja Alex pääsi aloittamaan ensimmäisen iltansa Twinbrookissa. Tällä hetkellä hänellä ei ollut huolia - hänellä oli vielä koko elämä edessä. Hetkessä hänet täytti huumaava vapauden tunne. Hän oli nyt omillaan, valmiina aloittamaan elämänsä elämisen.


Illalla Alexin yllätti toinen toimittaja. Tämän otettua muutaman kuvan hän laittoi kameran takaisin laukkuunsa ja tervehti Alexia iloisesti. Oliko kaupungin jokainen toimittaja todella lähetetty Alexin miltei tyhjälle tontille kuvaamaan tämän vessassakäyntejä ja ruoanlaittoa?


"Hei, ilo tavata teidät. Olen Sirpa Sarila, kaupungin pormestarin assistentti. Hän pyysi minua ottamaan kuvan teistä ja toimittamaan sen itselleen. Hän tarjosi teille työpaikkaa kaupungintalolta - halusi olla ensimmäinen, ettei kukaan muu ehtisi havitella teitä palveluksiinsa. Saapukaa huomenna kello 9 kaupungintalolle." Nainen sanoi ja kätteli Alexia ystävällisesti. Alex ei muistanut, milloin olisi ollut yhtä hämmentynyt kuin nyt, mutta päätti tarttua tilaisuuteen. Eipähän tarvitsisi etsiä työpaikkaa itse, vaan se käveli luokse!


Illalla hän oli pitkään valveilla ja mietti osittain hullun päivän tapahtumia. Hän oli saanut hyvältä kuulostavan työtarjouksen, julkisuutta ja itsensä naurunalaiseksi naisporukan silmissä. Juuri kun Alex oli nukahtamassa hän havahtui kylmyyteen. Yöhän oli jäätävä! Hän veti peiton päänsä yli ja käpertyi sen ohueen suojaan toivoen sen lämmittävän edes hitusen enemmän.


Aamulla pihaan kurvasi auto, jota ajoi virallisen näköinen pukuun pukeutunut mies. Alex päätteli, että kyseessä oli työpaikan tarjoama kimppakyyti ja hyppäsi auton kyytiin valmiina kohtaamaan päivän haasteet. Häntä jännitti - tänään selviäisi, joutuuko hän työnhakuun vai saiko hän todella työpaikan toisena päivänään uudessa kaupungissa.


Tunnin kuluttua kaupungintalolta poistui onnellinen mies - Alex sai kuin saikin työpaikan! Palkka oli kohtalainen ja pomo mukava, joten asiat eivät voineet enää tulla paremmiksi. Hän päätti mennä juhlimaan ensimmäistä työpaikkaansa kaupungin suurimpaan puistoon, sillä ilmakin oli upea.


Alex tunsi itsensä onnelliseksi. Hän tunsi, että kaikki todella alkoi järjestyä, aivan kuin palaset olisivat alkaneet löytää toisiaan pikku hiljaa. Hän veti sieraimiinsa kesäistä tuoksua ja kuunteli puheensorinaa. Hänen takanaan istui pariskunta ja hieman kauempana ilmeisesti toinen, hieman nuorempi pariskunta. Pian kiusaus kääntyä kasvoi liian suureksi ja Alex kääntyi katsomaan taakseen.


Kaunis, hoikka ja vaaleahiuksinen nainen piteli kättään ilmeisesti miesystävänsä harteilla. He eivät Alexin mielestä näyttäneet toisilleen luoduilta, tuntui kuin heitä olisi yhdistänyt vain hiusten väri. Nainen näytti aivan liian kauniilta zombiepaidassa liikkuvalle miehelle - miehen täytyi olla vähintään miljardööri.


"Rakas, menen kysymään tuolta nuorelta mieheltä apua kännykkäni kanssa. Hän näyttää siltä, että voisi osata! " nainen hihkaisi miellyttävällä äänellä ja pongahti ylös penkiltä.


Sitten hän harppoi siroin ja kevyin askelin Alexin luo. "Anteeksi, osaisitteko auttaa puhelimeni kanssa? Ostin tämän tänään ja nyt sen näyttö on ihan pimeä." hän sanoi ja koitti painella puhelimensa näyttöä. "Toki, anna kun vilkaisen." Alex sanoi kohteliaalla äänellä muttei voinut estää pienen, huvittuneen hymyn tuloa. Kaunotar näytti niin huvittavalta koittaessaan tuskaisena saada puhelintaan toimimaan ja painellessaan sen näyttöä turhankin voimakkaasti.

Painettuaan puhelimen sivussa olevaa virtanappia Alex ojensi puhelimen takaisin naiselle tämän hymyillessä kuin Naantalin aurinko. "Kiitos ihan hirvittävän paljon, olisin pian heittänyt puhelimen tuonne suihkulähteeseen!" hän sanoi iloisella äänellä. "Nimeni on Janna Luhtanen, hauska tutustua."


He rupattelivat hetken, mutta pian Alexin täytyi lähteä kuntosalille suihkuun. Hän toivoi hartaasi ylenevänsä pian, sillä ainainen punttisalilla suihkuttelu ei tuntunut järin houkuttelevalta ajatukselta.


Illan kääntyessä hiljalleen yöksi Alex riisui vaatteensa, heitti ne nojatuolille ja käpertyi sänkyynsä. Yö oli jälleen kylmä ja hän miltei rukoili, että peiton lämpöarvo olisi noussut päivän aikana.


Hän ei saanut Jannaa mielestään. Toimiko puhelin vielä? Oliko hän nyt lämpimässä kodissaan miesystävänsä kanssa? Vai olivatko he romanttisella illallisella? Hetken kuluttua Alex vaipui pinnalliseen uneen ja näki unta, että oli jäätiköllä Jannan kanssa ja jääkarhu oli juuri syönyt Jannan miesystävän.


Aamu valkeni kirkkaana ja Alex huomasi heti, että päivästä oli tulossa lämmin. Aamuseitsemältä lämpömittari oli kohonnut jo kymmeneen plusasteeseen, joten hän päätti lukea aamun lehden bokserit jalassa. "Mitä ******?" hän sanoi ääneen, kun viihdepalstan suurin otsikko oli: ALEX AUSTEN - SALATUT KUVAT JULKI! Hän joutui hetken keräämään rohkeutta kuvien katsomiseen, mutta käänsi lopulta sivua. Sivulla komeili kissan kokoinen kuva Alexista vessanpöntöllä keittiöveitsi kädessään. Hän ei voinut uskoa tätä todeksi - oliko se uutinen, että hän kävi vessassa kesken sipulien pilkkomisen eikä jaksanut jättää veistä keittiön tasolle?


Hetken päästä Alexin puhelin soi. "Moi, täällä on Janna. Se, jota autoit puhelimen kanssa. Muistatko mua vielä?" naisääni sanoi hilpeällä äänellä. "Toki muistan!" Alex vastasi hieman yllättyneenä saamastaan puhelusta.


Janna ja Alex juttelivat monta tuntia putkeen. Janna tuntui tietävän kaiken naapuruston asioista ja Alex olikin iloinen saadessaan kysyä neuvoja ja vinkkejä joltakulta paikalliselta. Yhtäkkiä Alex huomasi, että oli todella alkanut pitää naista ystävänään. Vaikka he olivat nähneet vain kerran ja olleet puhelimessa muutaman tunnin, hän tunsi sisällään ystävyyttä.


Rankan työpäivän jälkeen Alex kävi kotona nappaamassa uimahousut mukaansa ja suuntasi taxilla kohti Twinbrookin maauimalaa. Hänen täytyi kuitenkin kerätä hetki rohkeutta, sillä hänen päässään kelautui mielikuvia hetkestä jolloin hänet tunnistettaisiin vessanpönttöveitsi-Alexiksi. Ilma oli kuitenkin niin hieno, ettei hän voinut olla menemättä.


Kun Alex oli kävelemässä uimalan portista sisään, hän kuuli selkänsä takaa tutun äänen. "Alex, täällä!" Janna huudahti iloisena ja viittoi miehen luokseen. "Tulitko säkin uimaan? Ihana ilma!" hän jatkoi silmät innosta loistaen. "Tulin, mennään jo!" Alex sanoi ylipirteästi saaden Jannan nauramaan maailman vapautuneinta naurua. "Kuka eka naisten pukuhuoneessa!" Janna huusi ja oli tukehtua nähdessään Alexin kiitävän kohti naisten pukuhuoneen ovea.


Päivä alkoi hiljalleen kääntyä kohti iltaa kun Alex ja Janna tulivat takaisin uimalan parkkipaikalle. "Olipa hauskaa, täytyy ottaa joskus uudestaan!" Janna sanoi tyytyväisellä äänellä ja hymyili Alexille ystävällisesti. "Niin täytyy, en muista milloin olisin viimeksi nauranut noin paljon." Alex sanoi ja muodosti kasvoilleen leveän virneen. "Koitan ensi kerraksi hioa taktiikkaa jolla saan kostettua sen pukuhuonejutun." hän sanoi saaden Jannan jälleen nauramaan.

"Soitellaan taas! Moimoi!" Janna huusi auton avoimesta ikkunasta ja lähti sitten ajamaan kohti kotiaan. Hän oli tarjoutunut viemään Alexinkin, mutta Alex ei kehdannut paljastaa minkälaisessa talossa asui, joten hän kieltäytyi kohteliaasti ja lähti kohti taksiasemaa.


Iltapalaa tehdessään hän suorastaan säteili - hänellä ei ollut koskaan ollut noin hauskaa. Hän oli nauranut neljä tuntia putkeen ja tunsi, että oli saanut Jannan ystäväkseen. Naisella näytti ainakin olleen hauskaa, sillä oli käynyt muutaman kerran tukehtumiskuoleman partaalla.

Muutaman viikon kuluttua töistä tullessaan Alex havahtui siihen, kun tunsi jonkun tuijottavan häntä. Hän kääntyi katsomaan taakseen ja näki vaalean naisen hymyilevän hänelle.


Alex ei voinut vastustaa naisen kaunista hymyä ja päätti mennä esittäytymään, vaikkei se todennäköisesti olisi tarpeen. "Hei, olen Alex." hän sanoi saaden naisen hymyilemään vielä leveämmin, hän tuntui pakahtuvan onnellisuudesta. "Olen Sandra." hän sai sanotuksi ja kätteli Alexia. Siinä samassa hän väläytti Alexille leveän hymyn silmäniskun kera ja lähti sitten kävelemään poispäin. Hän oli kätellessään jättänyt Alexin käteen pienen, ryppyisen paperilapun jossa oli naisen puhelinnumero.


Kotiin saapuessaan Alex oli puoliksi huvittunut ja puoliksi omissa ajatuksissaan. Oliko äskeinen ollut iskuyritys vai oliko Sandra ollut jonkinlainen toimittaja joka yritti päästä reittä pitkin toimituksen palkkalistojen kärkeen. Mielikuva salaperäisestä soluttautujasta alkoi naurattaa Alexia, ja tämä päätti soittaa Jannalle. Yksin ei ollut mukava nauraa!


"Moi, Alex täällä. Et ikinä arvaa!" Alex nauroi ja aloitti selittämisen, mutta sitten Janna keskeytti hänet. "Voisinko tulla sinne kylään? Olisi mukava nähdä taas!" hän sanoi puhelimeen tutun innostuksen loistaessa hänen äänestään. "Tottakai, tervetuloa!" Alex sanoi pirteänä ja sulki puhelun.



Jannan tultua he istuivat pöytään ja alkoivat syömään Alexin muutama päivä sitten tekemää spagettia jauhelihakastikkeella. "Ihailen sun elämäntyyliä ihan kamalasti! Haluisin itsekin asua näin luonnonläheisesti ja... vapaasti." Janna aloitti saaden Alexin nolostumaan hieman. "Tää on tosiaan vaan väliaikainen.. asumisratkaisu." hän jatkoi saaden Jannan nauramaan hyväntahtoisesti. Tästä puheenaiheesta riitti juttua, ja pian se ajautui muihin uomiin - ystävykset alkoivat keskustella unelmamatkakohteistaan ja siitä, missä olivat jo käyneet.

Muutaman viikon kuluttua Alexilla oli vihdoin rahaa rakennuttaa tontille kunnon talo. Se oli toistaiseksi pieni, mutta laajeni sitämukaa kun Alex sai ylennyksiä ja palkankorotuksia.




Tässä keittiö ja ruokapöytä. Tilaa ei ole paljoaa, mutta se riittää Alexille vallan mainiosti.
 
Olohuone.


Ja viimeisenä makuuhuone. Alex halusi välttämättä ostaa parisängyn, sillä hän halusi saada tilavan ja melko laadukkaan sängyn vanhan ruosteisen ja natisevan, pienen sängyn tilalle.


Alexin ihastellessa uutta taloaan hänen puhelimensa soi. Kiivaammin kuin tavallisesti. "Janna täällä." hämmentynyt ja pelokas naisääni sanoi. "Voisinko tulla sinne? En voi jäädä tänne. Selitän kaiken myöhemmin." hän jatkoi saaden Alexin sydämen pomppaamaan - eikai Jannalla ollut mitään hätää? "Tottakai, tule heti kun pääset." Alex sanoi ja sulki luurin epätietoisena. Mitä oli tapahtunut?

Muodonmuutoksen kokenut Janna saapui itkien pihalle ja syöksyi halaamaan Alexia. Yhä hämmentynyt Alex halasi ystäväänsä tiukasti ja koitti kuumeisesti keksiä oikeaa keinoa udella mitä oli tapahtunut ja miten lohduttaa lievästi hysteeristä Jannaa. "Ei oo mitään hätää, oot ihan turvassa. Voit aina tulla tänne ja viipyä ihan niin kauan kun haluut." hän sanoi lopulta rauhoittavalla äänellä Jannan nyyhkyttäessä hänen olkapäätään vasten.
 

Irtautuessaan Alexista Janna aloitti selittämisen. "Luulin, että Urmas antoi tän sormuksen mulle merkkinä ihan aidosta rakkaudesta. Pari tuntia sitten se alkoi huutamaan ja raivoamaan ja uhkasi lyödä mua, ellen lähtisi heti." hän sanoi äänensävyn muuttuessa kokoajan hysteerisemmäksi. Lauseen lopussa hän oli jälleen Alexin kaulassa itkinen vuolaasti - epätoivoisena. "Se helvetin sika." hän huusi, eikä itkulle näkynyt loppua.


Hetken päästä hän ryhdistäytyi ja loittoni Alexista. "Kiitos kun saan yöpyä täällä." hän sanoi kiitollisena, silmät kosteina ja halasi Alexia uudestaan. "Oot todellinen ystävä."


Alex oli päättänyt kokata jotakin hyvää Jannalle - hän ajatteli sen auttavan edes hieman. "Laita vielä yks desi jauhoja ja kaks munaa." Janna luki keittokirjasta yhä masentuneella äänellä ja kääntyi välillä katsomaan, miten mies eteni. Alexiin sattui aina, kun hän näki Jannan punoittavat ja kosteat silmät ja apaattisen katseen. Kuka mies saattoi uhata väkivallalla noin kaunista, pirteää ja elämäniloista naista?


"Näistä itsetehdyistä leivistä tuli kyllä hyviä." Janna sanoi jo hieman piristyneemmällä äänellä kaksikon syödessä Alexin juuri kokkaamia leipiä. "Niin tuli! Olis ehkä pitäny laittaa sekaan vähän ilokaasupulveria." Alex sanoi hauskimmalla äänellään, jonka osasi - se toimi. Janna alkoi nauraa ja tunnelma alkoi kohota hetki hetkeltä. "Mä jo ajattelin, etten naura enää koskaan. Näköjään se on ihan seurasta kiinni." hän sanoi huomattavasti piristyneenä ja jatkoi leipänsä syömistä pieni hymynkare huulillaan.


"Voit tosiaan nukkua siinä, se on mun vanha sänky jota en raaskinut heittää pois. Jääkaapissa on syötävää ja mut voi herättää jos tulee jotain." Alex sanoi Jannan istuessa kovalla sängyllä pää hieman painuksissa. "Kiitos tosi palj.. äh, kiittelen yhtä paljon kun poliitikot. Mutta tiiät, että oon tosi kiitollinen." hän sanoi Alexille nostaen katseensa tämän kasvoihin. "En olis ikinä uskonu, että meistä tulee ylimmät ystävykset. Mut tässä on todiste niille jotka väittää, ettei miehen ja naisen välillä voi olla kaverisuhdetta."


Kun Alex tuli vaahtokylvystään ja meni makuuhuoneeseensa, hän huomasi yllätyksekseen Jannan nukkumassa hänen sängyssään. Mitä ihmettä hän siellä teki? Alex ei kuitenkaan halunnut herättää Jannaa, joten hän hiippaili hiljaa olohuoneeseen ja jäi seisomaan ovensuuhun. "Hyvää yötä." hän kuiskasi ja painoi sitten oven hiljaa kiinni.


Alex meni nukkumaan vierassängylle. Itse asiassa hän oli tyytyväinen, että Janna oli syystä tai toisesta nukahtanut hänen sänkyynsä - hän tarvitsi nyt enemmän unta kuin Alex.


Alex heräsi aamulla ennen kuutta ja alkoi tehdä aamupalaa ennen töihinlähöä. Janna heräsi pian tämän jälkeen, asetteli tyynyn mukavasti ja jäi katsomaan ruokaa laittavaa Alexia. Hän olisi antanut mitä tahansa että hänen oma aviomiehensä, Urmas, olisi edes kerran vuodessa laittanut hänelle aamupalaa. Tai ylipäätään tehnyt aamupalaa edes itselleen.


Seuraavat viikot kuluivat lähinnä töiden parissa. Janna kävi Alexilla miltei joka viikonloppu, ja he yrittivät lenkkeillä yhdessä vähintään kerran viikossa. Töiden jälkeen Alexille jäi päivittäin muutama tunti vapaata aikaa, jonka hän käytti lähinnä erilaisten kokkaus- ja reseptikirjojen parissa. Ne olivat melko kalliita mutta hintansa arvoisia - oli hauska oppia valmistamaan muitakin ruokia kuin lettuja ja jauhelihakastiketta.


Eräänä perjantaina Janna lähti perheineen viikonloppulomalle Ranskaan ja Alexille jäi koko viikonloppu kulutettavaksi. Aika tuntui miltei matelevan yksin - hän lorvi puistossa, luki kirjoja, pyydysti perhosia, valokuvasi luontoa ja ui. Janna oli rohkaissut häntä menemään yökerhoihin tarkastelemaan kaupungin naisvalikoimaa, mutta Alexilla ei ollut intoa lähteä baareihin - hän uskoi löytävänsä elämänsä naisen ennemmin puistosta kuin alkoholin täyttämästä, pienestä ja hämärästä kellarista.

Sunnuntai-iltana Janna saapui Alexin ovelle suuren kassin kanssa - mitä ilmeisemmin tuliaiskassin kanssa. Alex ilahtui nähdessään Jannaa ensi kertaa koko viikkoon ja syöksyi heti jututtamaan tätä.

Halauksen ja tuliaistenjaon jälkeen ystävyksille jäi aikaa jutella matkasta ja kuulumisista. Pimeyden laskeuduttua Twinbrookin ylle Alex päätti kutsua Jannan sushille - hän oli kokannut aivan Jannaa ajatellen sillä tiesi, että hän piti sushista.


"Tää maistuu ihan taivaalliselta!" Janna huokaisi ruokapöydässä. "Tiiätkö, mun on ollut tosi ikävä sua. Teki mieli soittaakin, mutta puhelu olis tullu niin kalliiksi. Oon tullu jotenkin riippuvaiseks sun ystävyydestä. Hyvällä tavalla siis." hän jatkoi saaden Alexin hymyilemään onnellisesti. "Mullakin on ollu sua ikävä. Tuntuu hassulta sanoa tää, mutta taidat oikeesti olla mun paras ystävä." Alex sanoi nauraen lopussa - nauraen vapautunutta naurua. Oli ihanaa, kun oli joku jolle puhua ja joku jonka kanssa nauraa.


Janna lähti kymmeneltä, ja saatettuaan tämän bussipysäkille Alex käynnisti television jonkin mielenkiintoisen ohjelman toivossa. Hän selaili aikansa eri kanavia, mutta illan ohjelmatarjonta tuntui rajoittuvan väkivaltaisiin kauhuelokuviin ja turhan historiallisiin dokumentteihin. Hetken päästä hän luovutti, sulki television ja meni pitkäkseen pehmeälle sohvalle.

Herättyään niskakipuun sohvalla nukkumisen jäljiltä Alex alkoi tehdä aamupalaa - lettuja. Aamu tuntui tavallista huonommalta. Mielialaan vaikutti toki osittain se, että tuntui kuin niska olisi ollut tulessa, mutta hänen sisällään kyti omituinen tunne. Tuntui kuin tänään tapahtuisi jotakin todella epämiellyttävää.


Raskaan työpäivän jälkeen Alex ei ollut yhtään paremmalla tuulella. Itse asiassa päin vastoin - niskakipu oli alkanut säteillä selkään ja töissä oli ollut kamala kiire koko päivän. Ajatus siitä, että hänet oli kutsuttu illalla pomon syntymäpäiväjuhliin, tarjosi pientä lohdutusta. Alex tuudittautui ajatukseen, että pystyisi rentoutumaan juhlissa ja lähti kotiin nyrpeä ilme kasvoillaan.


Juhlissa oli paljon arvostettua väkeä, mutta eräs nainen vaati taukoamatta Alexin huomiota. Sarahiksi itsensä esitellyt, lihaksikas ja hauskantuntuinen nainen oli kieltämättä hauskaa seuraa - hän tuntui saavan jutunaihetta aivan mistä tahansa. Aamuyöllä Sarah yritti saada Alexia kotiinsa viinilasilliselle, mutta tämä kieltäytyi kohteliaasti vedoten työkiireisiin ja lähti taksilla kotiin.


Taksin tuotua Alexin eteiseen hän katsoi kännykkäänsä - 10 vastaamatonta puhelua ja 7 tekstiviestiä. Kaikki Jannalta.

---

Seuraavassa osassa selviää, miksi Janna on kuumeisesti koettanut saada Alexiin yhteyden ja eteneekö kaveruksien ystävyyssuhde mihin suuntaan. Seuraava osa ilmestynee noin viikon kuluttua!

48 kommenttia:

Ou jee, anteeksi jos löysin tämän jotenkin liian aikaisin, mutta en malttanut olla lukematta :D

Mahtava osa!

Ihana luku, olen lukenut myös sen lc austen ekat kymmenen sukupolvea :) Toivottavasti Jannasta ja Alexista tulee pari :)

Noniin, nyt on Austeneiden jatko virallisesti julkaistu! :) Osa lukijoista onkin löytänyt sen jo ennen aikojaan, ei voi mitään. :D Uusi osa ilmestyy heti kun saan sen valmiiksi. Päivitystahti hidastunee alkuaikoihin verrattuna, sillä lukio on raskasta ja aikaavievää. Katsotaan, miten tämä lähtee käyntiin! Hyvää syksyn alkua kaikille lukijoille. ♥

Mahtavaa! Harva saavuttaa kymppi sukupolven, joten on tosi hienoa nähdä kun joku jaksaa jatkaa vielä siitäkin eteenpäin :)! Jatkoa odotellen...

Kiitos :> Pelastit mun sairaspäivän, ja osa oli todella kiva... Itse ainakin tykkäsin ja sivu meni kirjanmerkkeihin.

Kiva osa! Oon vähän selaillu vanhoja Austeneita, mutta en ole kommentoinut. Kirjoitat hyvin ja kuvat ovat hyvälaatuisia. Mistä olet ladannu keittiön kaapit ja jääkaapin? Käykö linkitys Wienien kanssa? (http://legacywien.vuodatus.net/)

Ooo, viimein!
Ja hyvähän tämä ensimmäinen osa olikin!
Kyllä kiinnostaa nähdä, tuleeko Jannan ja Alexin ystävyydestä jotain suurempaa...
Onkohan se mikälie Urmas nyt hakannut Jannaa tai jotain? Toivottavasti sillä on kaikki kunnossa... :s
Pakko sanoa että Janna on kyllä todella kaunis!
Hyvä lykky sulla käynyt, jos nyt siis aiot ottaa sen sukuun mukaan. :)
Jokatapauksessa kiva että Alex sai Jannasta noin hyvän ystävän eikä jäänyt ihan yksin.

Jään tässä nyt sitten seuraavaa osaa odottelemaan, toivottavasti päästään lukemaan sitä piakkoin! :)

Wooooooooooow mahtava alku! Janna on ihana, tosi kaunis ja Alex uuuuuuupea :DDD

Nyt tuli vähä lyhyt kommentti taas mut... Ihana LC eips muuta :D

Ihanaa Austenit on taas täällä. Luin myös aikoinani ensimmäiset 10 sukupolvea ja olen todella odottanut jatkoa. Alex on ihan mielettömän komea mies.

Olit tosi kivasti kirjoittanut tämän ensimmäisen osan. Kuvat on kauniita ja hyvistä kuvakulmista otettuja. Oli ihanaa lukea tämä raskaan päivän päätteeksi ja sain tämän myötä nukuksissa ollutta omaa peli-intoani taas paremmaksi. Toivottavasti ei haittaa, että linkitän Austenit myös Dwynien linkkilistaan.

Jatkoa maltillisesti odotellen, Cherrysama

p.s Hauskaa syksyn jatkoa sinullekin ja jaksamista lukion kanssa ^^

Kiitos kaikille mahtavasta vastaanotosta! ♥

Ihanaa, Austeneille jatkoa! Luin joka jakson ensimmäisestä 10:stä sukupolvesta, mutten varmaan koskaan kommentoinut. En ole mitenkään hyvä siinä.
Mutta mutta, tää oli hieno osa ja ei ollut aivan tavallinen alotus jakso, vaan tapahtuki jotai :)

Ihana osa oli, jään seurailemaan :--) Uskon, että tästäkin tulee yhtä suosittu, kuin ensimmäiset 10 sukupolveakin.. ;)

Muuten voitko antaa linkin, mistä latasit aienpaan legacyysi sen Georgia Fall'sin (vai mikä onkaan) ? :--) Haluisin sen niin kovasti peliini :3

Muuten, voisitko ensi osassa kertoa Alexin luonteenpiirteet? Et ole kertonut niitä.
No, tämä on todella hyvä LC ja olen lukenut edelliset 10 sukupolvea ja pidin :)

Jatkoa odotellen,
MulkinOnSims

Nonni, nyt sain luettua. Tää on kyl laatulegacy, osaat kuvaa ja kirjoittaa. Oli myös ihan kiva, ku tässä osassa oli jotain humoristista vivahdetta. :) Toivottavasti Alex ja Janna rakastuvat toisiinsa (mikä tuntuu tällä hetkellä hyvin todennäköiseltä.) :D Käykös linkitys?

Ainiin... Mites Alexin vanhemmille ali Merlinille ja Olivialle kävi? Saiko ne toisensa? Ihmeen kauan kyllä jaksat samalla perheelle pelailla. Minä itse menen toisessa sukupolvessa ja kolmannen sukupolven ensimmäinen lapsi on tulossa (: mutta ei siitä sen enempää. Yleensähän se on niin että kun päädytään kymmenenteen sukupolveen, se päätetään siihen ja sivusto unohdetaan.
Ja ainiin... Onko se perhe sillon lecacy, jos ei tee siitä omaa blogia nettiin eli legacytarinaa. Itselläni on semmonen tilanne että ajattelin tehdä kymmenen sukupolvee mutta olen käyttänyt koodeja, mukaan lukien rahakoodeja, joita ei sallita legacyissä. Vastatkaa tähän kaikki tietäväiset seuraavan kerran ku avaatte kommentit ja rupeatte kirjoittamaan kommenttianne. Itse ainakin aina luen kaikki (ellei kommentteja ole julmetun paljon niinkuin ensimmäisten 10 sukupolven viimeisessä osassa)
Jatkoa odotellen,
MulkinOnSims

löysin tänne, jeee <3 oon lukenu kaikki 10 aiempaa sukupolveeki, kivaa kun tää jatkuu (;

IIihanaaa! :) Janna on tosi nätti. Jannan ja Alexin ystävyys/ihastumisen ensiaskeleet on tosi aidosti ja luontevasti kuvattu. Ei mitään "he tapasivat baarissa ja huomenna olikin jo pulla uunissa" :) Plussaa siitä erityisesti!

Argh!! :D tää on niin best-tarina.
Olin lukenu ne kaikki muut osat (en saanut kommentoitua) ja ootin himona että tää ilmestyy ♥
Kiitos.

Aivan fantastinen ensimmäinen osa<3 Alex on todella komea ja kiva talo hänelle rakentui:) Janna vaikuttaa myös todella mukavalta ja olisi hyvin ihanaa, jos hänestä tulisi Alexin tyttöystävä. Ulkoasu blogissa on muuten todella mukava ja helposti luettava. Kuvat olivat myös todella onnistuneita. Olen siis lukennut ensimmäiset kymmenen sukupolvea ja kommentoinutkin. Ihanaa, kun Austenit pääsivät jatkumaan. Olisi muuten hauska kuulla Alexin vanhemmista:D
Uutta osaa odotellen...

Adélaïde, olitpas ovela. :D Kiitos paljon!
Anonyymi, kiitos! (:
Anonyymi, uudesta osasta on noin puolet jo valmiina. Varmaan tämän viikonlopun aikana. :)
Jadeliini, kiitos paljon!
Zinaida, kiitos myös sulle. (: Mukava kuulla että päätyi kirjanmerkkeihin asti!
Ciesse, paljon kiitoksia! En muista tarkalleen niiden alkuperää, mutta ovat melko varmasti PMBD:stä. Linkitys käy hyvin. (:
banssu, kaikki selvinnee toisessa osassa. :D Kiitos!
Nessie, kiitos hirmuisesti!
Cherrysama, mukava kuulla että joku on jaksanut seurata ihan alusta asti. Ei haittaa linkitys mitään, tietenkään. (: Kiitos kivoista sanoista ja hyvää syksyä myös sinne!
Kitty, kiitos!
Jonsku, paljon kiitoksia. Olipa kivasti sanottu, toivotaan näin! :) Geogria Fall's on ladattu täältä.
MulkinOnSims, voin laittaa ne seuraavan osan yhteyteen. Kiitos paljon! :)
Meloni, paljon kiitoksia kauniista sanoista! Linkitys käy hyvin. (:
MulkinOnSims, muutin heidät toiseen kaupunkiin viettämään eläkepäiviä. :) Ja on se silloinkin, LC on yleisnimitys haasteelle jossa tavoitteena on ilman koodeja päästä 10. sukupolveen.
ss U, mukava kuulla että olet ollut lukija jo kauemmin. (:
NuudeliTyttö, kiitos!
Awwww♥, kiitos paljon! (:
Ambrosia, kiitos pitkästä kommentista! Alexin vanhemmathan ovat 9. sukupolven perijä Olivia ja hänen miesystävänsä Merlin.
Anonyymi, kiitos :DDDD

Ok, kiitti linkistä. :)

Todella mielenkiintoinen aloitus! Osa oli mielestäni sopivan pituinen, kuvat olivat hyvä laatuisia ja tekstikin oli sujuvaa. Plussat niistä sinulle! :)

Myönnän etten ole aiemmin Austeneita kovin paljon lukenut, mutta tämä vaikuttaa jatko vaikuttaa kiinnostavalta. Ehkä jaksan lukea joskus Austeneiden ensimmäisistä 10. sukupolvesta tuon tarinan :)

Ulkoasu on hyvin raikas, hieno ja oikein houkuttelee lukemaan tarinan. Ehdottomasti jatkoa!!!

Oii <3 tää on ihana!

Millon jatkuu? :DD

LÄHES alusta asti mukana, en ees muista millon alotin lukemaan mut jossain välissä tulin mukaan ja seurailin ja tämänkii heitin heti luettaviin :)

Tykkään kyllä edelleen ihan mielettömästi siun tavasta kirjottaa. Tunnut omaavan nii laajan sanavaraston, teksti on erittäin sujuvaa ja kaikenlaiset kuvailut tuolla välissä on just ihania.
En osaa oikeestaan tehä muuta ku kehua, koska kuvat myös on aina ollu hyviähienojamahtavia (=omaan liian pienen adjektiivivaraston), eikä tässäKÄÄN oo mitään korjattavaa.

Viiminen kuva ja teksti sai päälle sen rjgjwrklgnwrklgmnwklgnwl-tunteen, mitä ei oo tarinoitten kaa pitkään aikaan ollu. Se tunne, mikä tuli aina lempi simstarinoitten kanssa ku tarinoita ei vielä ollu kamalan montaa ja oli niin koukussa ja uppoutu tarinaan ja osan viimeset lauseet oli aina ku isku vasten kasvoja. UPEETA!

Jatkoa odotellessa :) Juu ja linkkaan kyllä nämä tuonne omaan blogiini heti! Linkkaile takasin mikäli kiinnostaa :)

-Aada aka MCRmadness Radolasta + Firqut.

Millon jatkuuu? :))
En halua hoputtaa ja ymmärrän koska lukio vie aikaa mut en malta oottaa :DD

Jatkuispa pian... En malta odottaa... Onkohan se Urmas ny jättänyt sen tai jotain...

Anonyymi, kiitos! :-) Jatkoa luvassa ihan muutaman päivän sisään.
Aada, tulipa hyvä mieli tästä kommentista. Kiitos ihan mielettömästi kauniista sanoistasi. :) Linkitän teidät!
Awwww♥, pari päivää vielä pitäisi odotella. :D
MulkinOnSims, enää ei tarvitse kauaa odotella! :)

ihanaa ♥ Kirjoitat tosi, tositositosi tunnelmallisesti ja hienosti, tätä on ilo lukea. :---3 Odottelen jatkoa.

tuleeko jatko tänään? :)

En pääse kahteen päivään koneelle (siis,to-pe) ja haluaisin lukea sen toisen osan ennen sitä :))

Sivusto kirjanmerkkeihin. JEEEEE!!!
Tuleeko jatko muutes tänään? Kun en millään malta odottaa. Ja toivon että Alex ja Janna rupeis seukkaa.
Anteeks jos painostan

s a a r a, kiitos paljon! :-)
Awwww♥, ihan ei täksi päiväksi vielä valitettavasti ehdi. :/
MulkinOnSims, tosiaan tänään ei näillä näkymin vielä valmistu. :-( Osa on kuitenkin miltei valmis, odotelkaa vielä muutama päivä niin odotus palkitaan!

MulkinOnSims On, mä ainaki oon ladannu sielt... Nyt ku tiiän et uus osa tulee pian oon ihan sekasi :D

Tulisko sitä uutta osaa pian? Mä kuolen muuten...
(Vitsi vitsi)

Voisko joku auttaa? Latailin netistä hiuksia ja vähän vaatteita simssiin, mutta ne ei millään tule siihen peliin. Miten ne pitää laittaa siihen kun laitoin: Lähetä kohteeseen Levyasema ja sitten painoin siitä ja sit katoin simssist ni ei mitään... Oisko neuvoja?

Nii ja sit mulle tuli käynnistyssovelluksessa joku EA-juttu, ja epäilin että se olis joku Riverwiew vaikka en oo sims storessa

MulkinOnsSims: En osaa auttaa :( en oo ladannu netistä (paitsi storesta) mitään... :D

Jatkoa tarinalle O.o pian.

Joo ei kuulu miulle, mut ku näitä kommentteja seuraan ni rupee vähitellen ärsyttämään et koko ajan ruinataan jatkoa. KYLLÄ SITÄ JATKOA TULEE KU CANDILLA ON VALMIS. Ei se oo kirjottajastakaan kiva et koko ajan vaaditaan lisää koska ei se osa sieltä taikomalla tule, ja jatkuva painostaminen saa vaan tuntumaan siltä et on PAKKO kirjottaa eikä et se on MUKAVAA. Pakottamalla tulee huttua, joten ku sitä jatkoa on tulossa ni kyllä sitä nyt pitä kärsivällisyyden sen verran riittää et antaa aikaa kirjottajalle. Se on kohteliasta kirjottajaakii kohtaan. Ei sitä Roomaakaan päivässä rakennettu.

Eikä henkilökohtasesti kenellekään, vaan ihan yleisesti.

Kiitos ja piste.

MulkinOnSims, kannattaa varmaan kysellä Radolasta. :-)
Awwww♥, mulla on nyt koeviikko alkamassa ja stressi painaa oikeasti voimalla päälle, joten tähän samaan syssyyn kohdistuva stressi Austeneista lisää vielä painetta entisestään. :-( Tulee huono omatunto, kun niin monta lukijaa odottaa kärsivällisesti uutta osaa. Se on kyllä pian valmis,
Aada, asiatekstiä! Olen aika samoilla linjoilla, ja niinkuin yllä kirjoitin niin tarina alkaa tuottaa mulle jo aika lailla stressiä. Oli niin helppo kirjoitella joka päivä uusi osa, kun oli juuri aloittanut 8. luokan ja koulunkäynti oli helppoa ja vapaa-ajalla ei tarvinnut juuri miettiä koulua. Nyt asiat on toisin, mutta kyllä multa kuitenkin löytyy aikaa Austeneille. Ei se ole ajasta kiinni vaan siitä, miten ajan käyttää. :-) Uutta osaa pukkaa pian!

OK. Sori, en halua painostaa (vaikka se siltä kuulostaakin) ja edelleenkin ymmärrän että koulu vie aikaa.
Hyvä että teet osat huolella etkä hutiloi :)

En minäkään halua painostaa. Kyllä on varmasti rankkaa, itselläni kuitenkin on sen verran lyhyitä päiviä (olen vielä ala-asteella) Sen takia en malta odottaa, koska kun ekan kerran luin Austeneita, kaikki osat olivat jo valmiita, katsos kun ensimmäinen Austen luku oli se 10:nen eli ensimmäisen 10 sukupolven viimeinen osa. Koska en tiedä miten nopeasti päivitit edellisinä vuosina niin sen takia olen kokoajan "Ei malta odottaa" -tyylillä, mutta jos olen painostanut niin anteeksi.
Odottelen jatkoa...

onko laatu muuttunu jotenki ?outoa,muttamutta oli hyvä osa jatkajatkajatka!!!!

Kirjoitin piktän viestin mutta se katosi. Toivottavasti jatkat mielenkiintoisella tarinalla, sillä näissä arkielämän kuvauksissa mahtavat taitosi menevät hukkaan. Austeneiden sukupuussa katsoin Olivian ja tämän siskon kuvien ja nimien sekoittuneen, samoin Alex oli Sam.

aloita siis tarina jossa on jotain juonta mukana! Mutta ihan rauhassa, ei hätää ;)

Lähetä kommentti